Jauhemaista aktiivihiiltä, erittäin tehokasta adsorptiomateriaalia, käytetään laajalti vedenkäsittelyssä, ilmanpuhdistuksessa, elintarvikkeiden jalostuksessa ja lääkkeissä. Eri sovelluksista ja lähteistä peräisin olevilla jauhemaisilla aktiivihiileillä on kuitenkin merkittäviä eroja fysikaalisissa ominaisuuksissa, kemiallisessa koostumuksessa ja adsorptiokyvyssä, mikä vaikuttaa suoraan niiden tehokkuuteen.
Jauhemainen aktiivihiili luokitellaan raaka-ainelähteensä perusteella ensisijaisesti kolmeen päätyyppiin: puu-pohjainen, hiili-pohjainen ja hedelmänkuori (kuten kookoksenkuori). Puu-pohjaisella aktiivihiilellä, joka on tyypillisesti valmistettu sahanpurusta ja hakkeesta, on hyvin-kehittynyt huokosrakenne, mikä tekee siitä sopivan värinpoistoon ja hienoan adsorptioon. Hiili-pohjainen aktiivihiili, joka on valmistettu antrasiitista tai ruskohiilestä, tarjoaa korkean lujuuden ja alhaiset kustannukset, ja sitä käytetään usein teollisuuden jätevesien käsittelyssä. Hedelmänkuori-pohjaisella aktiivihiilellä, erityisesti kookospähkinänkuorella-pohjaisella aktiivihiilellä, on alhainen tuhkapitoisuus ja korkea adsorptiokyky, joten sitä käytetään yleisesti erittäin{10}}puhtaiden veden puhdistukseen ja jalometallien talteenottoon.
Partikkelikoon ja ominaispinta-alan suhteen jauhemaiset aktiivihiilihiukkaset ovat tyypillisesti pienempiä kuin 0,18 mm, mutta ne voidaan jakaa edelleen ultrahienoihin jauheisiin (esim. 200 mesh ja enemmän) ja standardijauheisiin (esim. 100{9}}200 mesh). Mitä suurempi ominaispinta-ala, sitä vahvempi on adsorptiokyky. Laadukkaiden-jauhetun aktiivihiilen ominaispinta-ala voi olla 1000-1500 m²/g, kun taas tavallisten teollisuustuotteiden pinta-ala voi olla vain noin 800 m²/g.
Jodiarvo ja metyleenisinisen adsorptioarvo ovat avainindikaattoreita adsorptiokyvystä. Jodiarvo kuvastaa pienten orgaanisten molekyylien adsorptiokykyä. Korkea jodiarvo (esim. yli 1000 mg/g) osoittaa, että aktiivihiilessä on runsaasti mikrohuokosia. Metyleenisininen arvo kuvastaa suurten molekyylien epäpuhtauksien poistotehokkuutta. Tuotteet, joilla on vastaavat indikaattorit, tulee valita eri sovelluksiin. Esimerkiksi juomaveden käsittely vaatii yleensä jodiarvon, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin 900 mg/g, kun taas teollinen jätekaasun käsittely voi keskittyä enemmän mekaaniseen lujuuteen kuin jodiarvoon.
Lisäksi pinnan kemialliset ominaisuudet (kuten funktionaalisten ryhmien tyyppi) vaikuttavat myös selektiiviseen adsorptioon. Muokkauskäsittelyt (kuten happo-emäsaktivointi ja metallikuormitus) voivat parantaa tiettyjen epäpuhtauksien kohdennettua adsorptiokykyä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että jauhetun aktiivihiilen erot heijastuvat moniin seikkoihin, kuten raaka-aineisiin, hiukkaskokoon, huokosrakenteeseen ja pintaominaisuuksiin. Käyttäjien on valittava sopiva tyyppi tietyn sovellusskenaarion mukaan parhaan adsorptiovaikutuksen varmistamiseksi.